Kolmannella luokalla opettaja pyysi meitä kirjoittamaan vähintään kolmen sivun pituisen kirjoitelman aiheesta: mitä on laiskuus. Ensimmäiselle sivulle kirjoitin: TÄTÄ. Toiselle ON. Ja kolmannelle LAISKUUS. Opettajani kunniaksi on sanottava, että sain arvosanaksi kiitettävän.

Jo koulussa halusin kirjoittaa tekstejä, jotka saisivat sekä oppilaat että opettajan nauramaan. Mikään ei ole muuttunut niistä päivistä.

Tässä kuitenkin vähän kuivaa faktaa, joka ei naurata juuri ketään:

Synnyin Jyväskylässä 19.5.1964

Vanhempani olivat opettajia.

Pääsin ylioppilaaksi Jyväskylän Normaalikoulusta 1983

Valmistuin Kasvatustieteiden maisteriksi (se kuulostaa hienommalta kuin luokanopettaja, mutta tarkoittaa samaa) Jyväskylän yliopistosta 1988.

Ensimmäinen työpaikkani oli Tupamäen ala-asteella Petäjävedellä. Olin siellä johtajaopettajana n. 1988 – 1990.

Sen jälkeen opetin vielä Tyyppälän ala-asteella Jyväskylän maalaiskunnassa ja Aarnivalkean ala-asteella Espoon Tapiolassa, kunnes vetäydyin kammiooni kirjoittamaan vuonna 1995.

Nykyisin asun Kirkkonummella punaisessa talossa pellon reunalla. Työskentelen päivät talomme yläkerrassa olevassa työhuoneessani. Työkaverina minulla on kaksi Lancashiren karjakoiraa, Muru ja Pate. Ilmapiiri työpaikallamme on yleensä leppoisa, mutta postiauton ajaessa pihaan tunnelma saattaa joskus äityä riehakkaaksikin.

Talossamme asuu lisäksi vaimoni Reija. Aikuiset lapsemme ovat jo muuttaneet pois kotoa.

Vuodet ovat kuluneet. Olen kirjoittanut tähän mennessä yli yhdeksänkymmentä kirjaa. Niitä on käännetty lähes neljällekymmenelle kielelle. Olen saanut töistäni useita palkintoja ja kirjojani on sovitettu niin näytelmiksi kuin elokuviksikin. Suurinta iloa minulle edelleen tuottaa kuitenkin se, kun keksin hyvän tarinan, joka parhaassa tapauksessa naurattaa oppilaita ja heidän opettajiaan.